Muuto(kse)n aikaan

Avatessani 60-luvun loppupuolella Rauhankadun ja Vuorikadun kulmassa olevan talon oven ja noustessani muutamat portaat ylös odotustilaan näin kirkkaasti valaistun hoitohuoneen ja tunsin nenässäni voimakkaan tuoksun. Se oli lääkkeellinen ja voimakas tuoksu, leimallinen hammaslääkärin vastaanotolle. Se oli todennäköisesti sekoitus jodoformia ja neilikkaöljyä, mikä on tietysti selvinnyt minulle myöhemmässä vaiheessa elämääni.

Olin astunut kouluhammaslääkärin vastaanotolle. Nuoren naishammaslääkärini tehtävä työparinsa kanssa oli korjata kansakoulun tokaluokkalaisen elämän virheitä, maitohampaissani ja mahdollisesti muutamassa pysyvissäkin hampaissani olevia reikiä. Käyntini ei jäänyt viimeiseksi, ei viimeiseksi hoitojaksoksikaan. Valtakunnassamme ei ollut vielä kansanterveyslakia, joten kuuluin hoidon piiriin vain muutaman kouluvuoden verran. Tämä oli siis vain harvojen etu.

Jatka lukemista ”Muuto(kse)n aikaan”

Kiireettömyyttä ja yksilöllisiä kohtaamisia

Uudenkaupungin kaupungin katukuva on muuttunut. Olemme saaneet joukkoomme monista eri kulttuureista lähtöisin olevia kaupunkilaisia. Tämän myötä eri palvelusektoreilla on toimintatapoja täytynyt miettiä uudestaan ja päivittää palvelemaan paremmin monikulttuuristen perheiden tarpeita. Muutoksilla on pyritty luomaan olosuhteet, missä myös muualta tulleet voisivat kotoutua ja tuntea kaupungin omakseen. Uudenkaupungin ennaltaehkäisevä terveydenhuolto on reagoinut ottamalla joukkoonsa, monikulttuurisesta hoitotyöstä vastaavan terveydenhoitajan.   

Jatka lukemista ”Kiireettömyyttä ja yksilöllisiä kohtaamisia”